lauantai 4. toukokuuta 2013

Uhma


"Mee sä minne haluat, 
mä meen sinne, minne mun nenä näyttää."

Mirkulla ja emännällä
on ollut viime aikoina
erimielisyyksiä.
Mirkku testaa ja kokeilee
emännän kärsivällisyyttä oikein urakalla.
Tottelemattomuus on jokaisen päivän vallitseva teema.
Emäntä epäilee, että
vuoden ja kymmenen kuukauden ikäisellä
neidillä on jonkinlainen uhmaikä.
Onko muilla kokemuksia
mäyrä- tai muun koiran uhmaiästä?
Kuinka kauan se kestää
(ja miten kestävät omistajan hermot)?

14 kommenttia:

  1. Kevät ja uhmakausi, mikä mainio yhdistelmä ;)

    Arttu on testannut emäntää pienen ikänsä, mutta selvästi enemmän silloin ennen kahta ikävuotta, jonka jälkeen se on rauhoittunut mukavasti koko ajan.

    Paras keino, minkä opin, oli pysähtyä ristiriitatilanteessa, hengittää syvään ja rauhoittua. Kun koira yritti sählätä ja oikkuilla, en mennyt mukaan tilanteeseen enkä korottanut ääntä. Siis sen jälkeen, kun opin rauhallisen johtajan merkityksen :) Mitään taikakeinoja ei ole, mutta jos itse jaksaa olla johdonmukainen vielä vähän aikaa, jossain vaiheessa on ihana huomata, että koira toimii käskemättäkin.

    Voimia emännälle, Mirkku on murkkuneiti, mutta ei ikuisesti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai: Mirkulla on sekä uhmaikä että kevätvillitys - mikä unelmainen yhdistelmä, totta tosiaan!:D

      Kiitos hyvistä vinkeistä. Mirkun emäntä on valitettavasti samaa sorttia kuin Mirkku: kiihtyy nollasta sataan alta aikayksikön. Suusta lipsahtaa liian helposti liian kova sana ja sitten ollaankin ihan metsässä. Kun minä kiihdyn, Mirkku kiihdyttää tilannetta entisestäänkin. Yritän opetella kärsivällisyyttä ja kun toimin rauhallisesti, huomaan Mirkunkin rauhoittuvan. Opettelua siis itse kullakin...

      Poista
  2. Olli haluaa välillä mennä aivan eri suuntaan lenkille kuin emäntä. Siinä sitten risteyksessä tökötetään, joskus Olli voittaa, joskus emäntä. Yleensä Olli saa viedä alkumatkan ja sitten emäntä päättää, missä vaiheessa ruvetaan pyörähtämään kotia kohti.

    Uhma - se kestää koko mäyräkoiran elämän. Voi vaan muuttaa vähän muotoaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikka ja Olli: Kiitos lohduttavasti sanoista!:D

      En minä Mirkusta mitään tahdotonta lapasta tahdokaan, kyllä koiralla pitää olla luonnetta. Se on yksi syy siihen, miksi alunperin mäyräkoiraan päädyinkin. Enkä ole tästä tilanteesta lainkaan huolissani, uskon sen olevan ohimenevää. Välillä vaan vähän kyrsii, mutta se kuuluu (mäyräkoiran omistajan) elämään!:)

      Poista
  3. Eilen jälleen oltiin risteyksessä eri mieltä suunnasta. Seisottiin siinä melko kauan, katselin ihan muualle kuin koiraan (se auttaa Nelliin). Lopulta se tajusi, että minun suunta on se minne mennään. Välillä Nelli saa päättää reitin, siitä se tykkää, painuu vauhdilla eteenpäin häntä pystyssä (ohoh... ainahan se on pystyssä).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaunis Nelli: Musta tuntuu, ettei toiseen suuntaan katsominen tepsi Mirkkuun. Esimerkiksi joidenkin koirankouluttajien ongelmatilanteissa suosittelema jääkausi tuskin toimisi Mirkun kanssa. Se on jotenkin niin "minä itse"-tyyppiä, ettei välttämättä edes huomaisi, että sitä yritetään jotenkin kouluttaa. Näitä mäyräkoiria...;)

      Poista
  4. Ihana Mirkku!:D Meillä on aika usein erimielisyyksiä siitä, mihin suuntaan matka jatkuu. Toisinaan emäntäihmisestä tuntuu, että hihnan päässä on koiran sijaan jojo, joka sinkoilee hallitsemattomasti hajusta toiseen. Nelijalkajarrutus on myös kovassa käytössä näiden mielenilmausten tukena.

    Uhmaikä taisi meillä ilmetä lähinnä tavaroiden silppuamisena (oih, olinkin autuaasti unohtanut tämän vaiheen...), mutta nää kulkemiseen liittyvät tahtokysymykset lienevät vaan osa koiran ja emännän temperamenttien kohtaamista :P

    Jalo suosittelee asiaan lahjontaa: erittäin hyvin namien avustuksella Mirkku varmasti valitsee ihmisväen suositteleman suunnan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jalo: Joo, mäkin oon tollanen elävä jojo! Mä en oo (vielä) silpunnu mitään tavaroita paitsi omia lelujani joskus, mut en siis mitään emännän kamoja. Ja hei, oot just oikeessa noitten namien suhteen - erittäin hyvillä herkuilla toimin aina toivotusti!:D

      Poista
  5. Meillä Eppu 5v ja 4 kk ja edelleen uhmaiässä. Lenkkiuhma kohdistuu tosin isäntäihmiseen, hihnassa kulkeminen ei onnistu ollenkaan. Elikkä mäyräkoira nujersi miehen. Isäntä kyllä sitten käyttää Eppua mettässä vapaana ja siellä koira tulee viheltäen luokse.

    Kyllä se välillä haraa tassut luistossa mullekin vastaan... välillä tuntuu, että ainut sana mitä totellaan on "perkele".

    Iloista kesän odotusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suvi ja Eppu: Tämäpä kuulostaa lohduttavalta! Enää muutama vuosi uhmaikää edessä!:D Valitettavasti meilläkin käytetään erimielisyystilanteissa liian usein sensorttisia sanoja, ettei niitä voi tässä luetella. Mutta täytyy kuitenkin mainita, että SUURIN osa yhteiselostamme sujuu yhteistuumin ja hyvässä hengessä toimien.

      Aurinkoista kesän odotusta teillekin!:)

      Poista
  6. Sun kysymyksees on helppo vasta: koko elämän. :D

    Nauti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myrsky ja Tuisku: Hahaa, kiitos teille! Nauttikaamme!:D

      Poista
  7. Paavokin uhmailee tehokkaasti. Juuri kun luulen sen oppineen jotain, karkaavat opetukset mäyräkoiran päästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Svea: Jaahas, sielläkin siis tuskaillaan uhmakkaan mäyräkoiran kanssa. Mirkku temppuilee ihan tosissaan. Pahimmat temppuilut neiti ajoittaa treeneihin, joissa emäntä saa sitten hävetä silmät päästään. Mirkku nuuskii ympäriinsä, makaa kun pitäisi seisoa, ampaisee lintujen perään... Emäntä saa siis tänä keväänä aimo annoksen kärsivällisyyskasvatusta!;)

      Poista