perjantai 16. elokuuta 2013

Mölliä


Me oltiin sellasessa möllitokossa.
Muuten meni kuulemma ihan hyvin,
paitsi et mä en muistanu yhtä pikkujuttua,
semmosta maahanmenemistä.
Oikeestihan mä kyllä muistin sen,
mut maa oli märkä ja kylmä
eikä mua enää sen paikkamakuun jälkeen huvittanu uudestaan maata.
Maatkoot itse märässä maassa, möllit!

6 kommenttia:

  1. Toi onkin just se hankaluus, meilläkin! Märässä maassa ei voi maata eikä myöskään istua. Lisäksi mikä tahansa alue ei käy treenaamiseen, meillä tässä lähistöllä käskyt eivät mene perille missään muualla kuin pihan parkkipaikalla. Mut kyllä susta Mirkku tulee vielä tokotähti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisa: Mirkku treenaa missä tahansa, mutta kun neiti on niin kovin tuulellakäyvää laatua (kuten emäntäkin), ei koskaan voi tietää, mitä tapahtuu. Samasta syystä emme kai koskaan uskaltaudu kilpakehiin, koska emäntä ei luota siihen, että kaikki voisi mennä nappiin.
      Tällä kertaa kahden minuutin paikkamakuu sujui kosteudesta huolimatta, mutta toinen makuullemeno oli sitten kai Mirkun mielestä jo liikaa.
      Ehkäpä on parempi aloittaa kisaura hallikaudella, ettei ainakaan märkyys pilaa suoritusta!:D

      Poista
  2. Myrsky: Kuule Mirkkunen, mä niiiin tiiän ton tunteen. Ketuttaa mennä pitkäkseen, varsinkin jos maa on kylä ja/tai kostee tai ihan mitä vaan. Joo. Möllit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myrsky: Joo ja mä en tosiaankaan usko, että mun emäntä tai teijän äippä menis kumpikaan mielellään köllöttämään kuraan. Siitä vaan kokeilemaan, huvittaako, vaikka saiskin sen jälkeen palan raakaa maksaa!:D

      Poista
  3. Märkään maahan makuulle - juu ei kiitos. Ei ikinä. Tehkööt ite...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaunis Nelli: Joo, arvasinkin, että sulta löytyy sympatiaa, sisko!:D

      Poista