Mä rakastan
meijän lähirantaa.
Siellä on tilaa vipeltää.
Ja siellä on mielettömästi hyviä hajuja,
koska siellä liikkuu mun lisäks paljon muitakin koiria.
Ja jäniksiä. Ja oravia.
Mä oonkin ihan höpö oravien suhteen.
Meinaan kiivetä puuhunkin niitten perässä,
kun ne härnää mua.
Sanovat, et mussa on vähän samaa näköö kuin oravassa,
liikunkin kuulemma yhtä vikkelästi ja nakerran herkut yhtä nopeesti.
Tykkäisin myös semmosesta oravanpesästä,
jossa ois ne pikkuruikkuiset ikkunat ja vuoteena sammalet vihannat.
Ehkä me emännän kanssa rakennetaankin semmonen
ja nukutaan siellä talven yli.