Pyhäpäivän puuhia

On kiva kiskoo välillä kettua

eikä aina toisiamme.

Ekstrakivaa on tietysti auringonpaiste!

Tuutilullaa

 

 

Mun mielestä 

Murmeli on hirveen söpö nukkuessaan.

Valitettavasti se vaan nukkuu mun makuun liian harvoin.

Mä kattelisin sitä tosi mielelläni

just tommosissa asennoissa.

Kevätkirmaus

Vilistettiin vähän

kevään kunniaks!

Töröhuuli

 

Otettiin vähän rähinämatsia 

Murielin kanssa.

Ärhentelin niin tarmokkaasti,

et huulet jäi hassusti.

Hymyhuulista päivää kaikille!

Perjantaipötköttelyä ja paukuttelua

 

Ei meille sen erityisempää.

Ulkona myrskyää ja me pötkötellään sisällä.

Mä pötköttelisin ihan rauhassa,

mut Murmelilla on aina kauheesti kaikkee hommaa,

joka rikkoo mun pötköttelyrauhaa.

Niinku esimerkiks mun korvien puhistaminen.

Mun mielestä emäntä on hoitanu sen homman ihan mallikkaasti,

mut Murmeli on eri mieltä.

Se putsaa myös mun naaman syönnin jälkeen.

Sen mielestä mun ruoka on parempaa ku sen omat nappulat.

Mulle kyllä kelpaa Murmelin ruokakin.

Pääsin nääs yhtenä aamuna sen ruokasäkille,

ku se ja emäntä oli ulkona ja

kerkesin napsutella napaani aikamoisen satsin sen muroja.

Nyt pitää tunnustaa, et vaikka en yleensä paukuttele,

niin sinä päivänä saatoin kyllä olla pieni haiseva paukkupakkaus.

Uusi peti

 

Saatiin uus peti.
Saatettiin vähän innostua,
ei niinkään sängystä vaan sen pakkauksesta.
Emäntä kyllästy siihen, et
me kinasteltiin mansikkakopasta ja mun pikkusängystä ja
nyt meil on niin iso peti,
et mahutaan siihen molemmat.
Muriel ei kuitenkaan ihan ymmärtäny
sitä ideaa, joka emännällä oli ton sängyn suhteen.
Vaikka meil on tilaa,
Murmeli änkee silti ihan kiinni muhun.
No, minkä mä sille voin,
et oon niin vastustamaton?

Jäähyllä jälleen

Ekaks mua käsketään ottamaan oma paikkani ja

sit kun otan sen (ja samalla ehkä jonkun toisen luun),

mut laitetaan jäähylle.

Mut mä oonkin sen verran nokkela tyttö,

et sain jäähylle vähän ajanvietettä,

kun nappasin Murielilta ton luun häkin sisälle.

Ei mua kalterit pidättele!

Iso tyttö

Mua on kannustettu

ottamaan oma paikkani vanhempana koirana

meijän laumassa.

Oon pikkuhiljaa tajunnu, et

mä oon iso tyttö ja ykkönen.

Mut kyllä toi Murmeli osaakin näyttää surkeeta naamaa,

ku mä näytän sille sen oman paikan!

Mä syön täällä semmosta luuta,

jollaset ei ikinä ennen kelvanneet mulle.

Murielin myötä oon ruvennu syömään

kaikenlaisia luita.

Emäntä on tyytyväinen, ku

enää sen ei tarvii ostaa mulle mitään gurmeeluita

vaan ihan tavallisetkin kelpaa.

No tietysti mä syön,

ettei Muriel napsi kaikkee omaan napaansa!

Yöllinen tunkeilija

Tapahtu eilisiltana:

menin omaan sänkyyn nukkumaan.
Murielille oli laitettu mansikkapeti yöpaikaks.

Kun mä olin nukahtanu,

Muriel änki mun sänkyyn mun päälle pötköttämään.

Mä siirryin hivenen loukkaantuneena mansikkapetiin.

No, voitteko kuvitella, mitä toi karhunpentu teki?

Se ei halunnu nukkua yksin vaan

parkkeeras pörrösen bebandeeroksensa mansikkapetiin

ja kaato samalla koko mansikan.

Mä en jaksanu enää liikahtaa mihinkään.

Siinä me sit nukuttiin,

mä ja mansikanvaltaaja.

Mua ei näy kuvassa,

mut siellä mä oon, jossain mansikan uumenissa.

Nallepainia

Meillä menee mukavasti.

Murielin kanssa on hauska vilistää ja painia.

Mä ja emäntä ei kuitenkaan välttämättä haluttais,

et painiottelut alkaa aamulla kello 04.50,

mut Muriel on eri mieltä.

Se on aamu- ja ilta- ja päivävirkku ja

sen mielestä aina on paras aika painia.

Just nyt Muriel nukkuu,

joten mäkin taidan ottaa torkut,

et jaksan taas illalla kisailla.

Vohvelivoro

Mulla on aika rankkaa nykyään.

Mun pitää jakaa 

nukkumapaikat, herkut, emäntä ja ihan kaikki.

Kattokaa nyt, miten toi tyyppi yritti etuilla

meijän yhteisen vohvelin kimppuun.

Se ei vielä ymmärrä, et mitään herkkua ei maisteta

ennenku emäntä on sanonu taikasanat

"Saa ottaa".

Sillä on vielä paljon oppimista.

Karhunpentu kotonani

m
 

Ette ikinä usko, mitä tänään tapahtu!
Mä lähin hyvässä uskossa emännän kanssa autoajelulle.
Perillä mä jouvuin ekaks oottamaan autossa,
mut sit pääsin ulos.
Siellä ulkona mua vastaan tuli karhunpentu,
jota emäntä väitti koiraks.
Se karhunpentu lähti sit meijän kyytii,
tuli meille kotiin asti ja yritti vallata mun mansikkakopan.
Ja tiiättekö mitä?
Se kuulemma jää meille.
Sen nimi on Muriel ja se on muka mun sisko,
vaikka meissä ei oo mitään yhennäkösyyttä.
Mulla on nyt tässä vähän sulattelemista.
Palaan asiaan, kun mun pasmat ei oo enää näin sekasin.

Paluu talviunille

Meillä oli jo kevät,

mut tänään se katos.

Mä vedin omat johtopäätökseni ja

tein sen ainoon asian, 

jonka mäyräkoirana saatoin tässä tilanteessa tehä.

Taas yks pötkö!

Meille muutti taas yks tommonen outo tyyppi.

Näitähän meillä riittää.

Muistattekin ehkä

pötkön ja toisen pötkön.

Mua rupes tympäsemään.

Emäntä yritti, 

et oisin ruvennu ton mykän mustavalkosen kanssa

kuvissa temuamaan,

mut mä tein protestin.

Sit rupeen leikkimään,

ku saan elävän pötkön kaveriks.