Mun synttäripäivä oli kukkaishenkinen.
Melkoinen pettymys,
koska oon aina ollu enemmänkin syömiseen orientoitunutta tyyppiä.
Emännän äiti oli ainoa, joka ymmärsi,
ettei mäyräkoira elä pelkistä esteettisistä nautinnoista
ja antoi mulle mahtavan luusta tehdyn ruusun!
Onneksi on niitäkin, jotka ymmärtää mäyräkoiran sielunelämää...
Jesh! Mummut usein ymmärtävät ruuan päälle. ;)
VastaaPoistaMyrsky ja Tuisku: Niin se on täälläkin päin. Tänäänkin sain samaiselta naisihmiseltä paistettuja muikkuja ja mansikoita. Ei kotona semmosia herkkuja tarjota. Mä NIIN rakastan mun emännän äitiä!<3
PoistaWaude mikä ruusu! Maistui varmaan hyvälle:)
VastaaPoistaSirpa ja Tiitu: Oli se ihan ookoo. Mä oon kuitenkin enemmän noitten ihan oikeitten ydinluitten perään, mut ymmärrän, ettei raaka, verinen luu olis ollut kovin esteettinen lahja!:D
PoistaVitsi mikä ruusu! Ihana, toivottavasti maistui ;) Mukavaa viikonloppua!
VastaaPoistaMarMa: Juu-u, kaunis se on! Mahtavaa viikonloppua teillekin!:)
PoistaSe on hyvä se, että mäyräkoiran oikeuksia puoltavat mummut =) Ruusulle ruusu, mikäs sen sopivampaa :)
VastaaPoistaMaria: Miten kaunis ajatus, kiitos siitä!:)
PoistaOnnea kaunokainen!
VastaaPoistaSul on ihana mummu, ei mun mummu vaan mulle mitään herkkuja kanna. Pidä vaan kynsin-hampain mummustas kiinni. Siis kuvainnollisesti, oikeesti älä hampittele herkkuja tuovaa kättä (en edes usko että niin tekisitkään).
T: Elli
Ellieli: Sano mummulles, että herkut pöytään ja sassiin!:D
PoistaEn mä ketään hampittele, en ainakaan sillon, kun tulevat herkkujen kera!;)
Upee ruusu, mä oisin haukannu naks naks ja se ois ollu veks ja mun massussa.
VastaaPoistaKaunis Nelli: Jos oisit täällä, saisit syödä mun ruusun. Lahjoittaisin sen jalomielisesti sulle ja siirtyisin itse mehevän ydinluun pariin...;)
Poista