Kesän tuoksu

 Me kaivataan kesää ja

ollaan kateltu kesäsiä kuvia ja videoita.

Ton allaolevan linkin takaa löytyy yks muisto menneeltä kesältä.

Seuratkaa erityisesti mun kuonoo.

Oli niin paljon tuoksua ilmassa,

ettei kuono meinannu ehtiä joka suuntaan nuuskimaan.

Mäyräkoira moottoriveneessä

Perinteinen perjantai

Rankka päivä,

pitkä viikko.

Perinteinen perjantai-illan päätös:

sammunut mäyräkoira.

Eksymisenestoa

 

Mä ja emäntä ollaan surkeita suunnistajia.

Toi kuva on kesältä, kun me eksyttiin Jyväskylässä.

Viimesen viikon aikana me ollaan eksytty

meijän lähimetässä ja lähikadulla

(meijän puolustukseks voin sanoo, et oli pimeetä).

Mut mulla on nyt aika hyvät ohjeet siihen,

miten me vastedes vältytään eksymisiltä.

Mun ohjelista on aika pitkä, joten listaan tähän vaan tärkeimmät.

Me ei siis lähetä enää ulos ilman opasta

a) pimeellä

b) kesällä

c) jos ei oo lunta, johon jääviä jälkiä voi seurata

d) jos sataa lunta, joka peittää jäljet.

Mitä tästä opimme?

Parempi pysyä sisällä.

Mirkun Movember

Saatiin Artulta seuraavanlainen haaste:

MOVEMBER-HAASTE

1. Julkaise kuva koirasi viiksistä.
2. Haasta vähintään kolme ystävääsi tekemään samoin.

Osallistumme haasteeseen ja haastamme mukaan

Myrskyn & Tuiskun

Alphonsen & Aslanin

sekä

Nakin

Mulla on aika hiljasta toi viiksien kasvu,

mut sain mä tommoset Hercule Poirot-viikset aikaseks!

Virastokoira

Emäntä sanoo, et on tylsää jonottaa virastossa.

Mut arvatkaapa, onko vielä tylsempää jonottaa viraston ulkopuolella?

Sisällä oli vissiin pitkä jono, kun se kesti ja kesti ja kesti.

Mä saatoin sillä välin aikani kuluks tervehtiä paria ohikulkevaa koiraa.

Mä en sais haukkua, kun ootan emäntää jossain,

mut nythän se ei haitannu mitään, 

ku emäntä oli sisällä eikä nähny eikä kuullu mua.

Kyllä mä oon nokkela tyttö!

M niin kuin mäyräkoiramalli

Mulla on uus villapaita.

Emäntä teki sen ja mä oon siihen tosi tyytyväinen.

Nyt voin mennä pakkasellakin ulkoilemaan - 

siis ainakin pikkupyrähdykselle pihalle.

Mut tähän ainaseen poseeraamiseen en oo tyytyväinen.

Onneks meillä riittää kuitenkin tää paikallaan patsastelu.

Miettikää, mikä häpee ois,

jos mäyräkoira joutuis kekkuloimaan kissawalkilla!

Joko mennään?

 

Niinku tiiätte, mä en oo huonojen kelien ystävä.

Mut ystävien seurassa oon alkanu tykätä

huonollakin kelillä ulkoilemisesta.

Esimerkiks eilen kävelin reippaasti

piiiitkän matkan kylmässä, märässä ja pimeessä.

Oon aika polleena, kun saan kulkee kahen ison koiran rinnalla.

Meillä kaikilla on tyylikkäät heijastinliivit ja

mä saatan kuvitella olevani yhtä iso ja rohkee ku kaverit.

Hyvä seura tekee ihmeitä!