Olivat vissiin taas höynäyttäneet emäntää eläinkaupassa.
Se oli ostanu sieltä deodorantin - mulle!
Kai se luuli, et mun (muka) joskus ikävä haju häviää,
kun se laittaa mulle tommosta kainaloon.
Mut mä tajusin heti, et eihän se mikään hajunpoistaja oo
vaan herkku.
Voi pojat, miten hyvälle deodorantti voi maistua:
naudanlihalle!
Kaikkee sitä meille pikkuhaisuleille keksitäänkin!
Hih, aatteles jos emäntäs laittaa tota joku kiireinen aamu itselleen kainaloon. Vois olla paljon koirakavereita sinä päivänä :)
VastaaPoistaTuulia: Hyvä idea! Jos yltäisin emännän komeron hyllyille, kävisin vaihtamassa sen sitruksentuoksuisen pötkön tuohon lihanhajuiseen!:D
PoistaParas tuoksu on kalan haju. Mitä vanhempi sen parempi.
VastaaPoistaMuiskut Mirkulle!
Aikku: Oih, kalanmakunen pötkö oiskin mahtikeksintö! Sä se aina keksit, Olli, nokkela poika! Kalanhajuset muiskut!<3
PoistaMitähän koirat tuumii ihmisten hajusteista. On dödöä, hajuvettä, hiuslakkaa ja käsivoidetta... On siinä hajujen sekamelsta lemmikille, mutta uskollisena se vaan nuolee naaman!
VastaaPoistaMetrossa tuli kerran villakoira omistajiensa kanssa. Sille olisi pitänyt tarjota dödöä, sen verran kauhistuttava hengityksen haju oli...
Makoisia kaunistushetkiä Mirkulle :)
Mai: Emännän oli pakko ostaa tuo pötkö kokeiltavaksi, kun sen kätevyyttä niin kovasti kehuttiin. Pötkö ei siis tosiaan oikeesti ole mikään deodorantti vaan ihan pelkästään dödön muotoon pakattua nautaa (ilmeisesti lähinnä aromia). Onhan se oikeesti ihan kätevä taskussa, kun se ei sottaa taskua niin kuin esimerkiksi sateessa kastuneet koirankeksit tai eltaantuneet possunsydänpalat!:D
PoistaMirkku ei ainakaan kestä hajusteita. Kun kotona suihkautetaan hajuvettä, hiuslakkaa tai muuta tuoksuvaa liian lähellä mäyräkoiraa, syntyy välitön aivastusreaktio. Kummallista kyllä, mäyräkoira ei yleensä ymmärrä poistua paikalta ja paeta tuoksun lähdettä vaan käy ensin nuuskimassa lähempää, aivastelee vielä lisää ja poistuu vasta sitten. Se sitkeä mäyräkoiran luonto...;)